Psykologia

"Missään ei opeteta sanomaan, että käy kateeksi" – kateudesta ei pääse eroon, mutta sen kanssa voi oppia elämään

Mostphotos
Kateus on yhdistelmätunne, jossa on mukana vihaa, raivoa ja kostonhalua, mutta myös ihailua.
Kateus on yhdistelmätunne, jossa on mukana vihaa, raivoa ja kostonhalua, mutta myös ihailua.

Sananlaskun mukaan kateus vie kalatkin vedestä.

Eino Leino neuvoo miten tältä ikävältä tapahtumalta vältytään: "Kell' onni on, se onnen kätkeköön, kellä aarre on, se aarteen peittäköön".

On hankala kad...

tilaajille

Haluatko lukea koko artikkelin?

Kokeile TS digiä
1kk eurolla.
Tilaus päättyy automaattisesti.

Tutustu 1 kk 1 €
Olen jo tilaaja
Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Kirjoita uusi viesti
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Aiemmat viestit (11)

Vanhimmat ensin
Vastaa
Jurmalainen
Kadehtiminen on kohteelle terapiaa
Suomalainen kateus on ainutlaatuinen luonnonvara, josta on pidettävä huolta kuin ilmakehästä. Kun esimerkiksi naapuri hankkii uuden auton, voi ihmetellä, mikä siinä edellisessä muka oli vikana. Kotona sitten ihmetellä, mistä niillä rahaakin riittää mokomaan törsäämiseen. Uuden hankkineelle voi sitten kiertoilmaisuilla kertoa kyllin selvästi, että se on oikea rehvastelija. Sen on vaikea olla vaatimaton ja selittää hankinnan olleen tarpeellisen edellisen ajokin ehdittyä teini-ikään. ja töiden yakia tarvitaan kunnollinen kulkuneuvo. Kun tilanne on ohi, voi uuden auton omistaja sitten ajellessaan ajatella, että tekipä mojovaa. Oikein hyvä naapuri on olevinaan kateellinen, vaikka ei olisikaan, koska tietää sen olevan hyvän mielen aihe kohteelle. Käytetyn auton ostajalle kerro-taan naapurin toimesta, mitkä ovat yleisimpiä tonnin tai parin vikoja juuri tuossa merkissä ja mallissa ja samalla kysyä, paljonko sillä on ajettu. Vastauksen jälkeen voi naksutella kieltään säälivin ilmein ja toivottaa ostajalle hyvää tuuria, ettei vika paljastu ennen ensi viikkoa. Tällä saattaa olla kaksijakoinen vaikutus ajoneuvon hankkijaan. Hän voi toki tunnistaa naapurin ka-teuden ja olla siihen tyytyväinen, mutta entä jos se pentele tiesi, mistä puhui. Kainalot hiisinä kuunnellaan nyt sitten jokaista erikoista ääntä mahan kurahteluja myöten ja pelätään, että se naapuri pääsee virnuilemaan, kun tämä loistohankinta makaa korjaamolla. Silloin kateusta-pauksen terapeuttinen vaikutus kohdistuu kadehtijaan, eikä hänellä ole pitkiin aikoihin mikään kovin vaikeaa,
Haluatko käyttää
Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Kirjoita vastaus viestiin
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
Vastaa
Angus
Joitain ajatuksia heräsi
Itsekateus on minulle uusi ja minusta turha termi, keinotekoinen ja vähän hullu. Jutun perusteella kyse on ihan vain syyllisyyden ja arvottomuuden tunnoista, siitä ettei tunne ansaitsevansa jotain hyvää. Ne on toki tunnistettu jo kauan.

Kyseenalaistan myös näkemyksen, että tunteista ei voi eikä kannata päästä eroon. Ei varmastikaan tiettynä hetkenä tai lyhyenä ajanjakasnoa (päiviä/viikkoja), mutta taatusti tunteitaan voi työstää monella tapaa ja toivottavasti päästä eroon negatiivisista. Tavallaan minusta koko artikkeli kuvaa kateutta siten, että paremmin ymmärtäisimme sen, jotta... - pystyisimme elämää sen kanssa? Vai olisiko mukana sittenkin vähän sitä, että pääsisimme ehkä eroon siitä?

Sen olen nähnyt sekä tosielämässä että dokumenteissa, että esim. suurta vääryyttä jonkun taholta kokeneet ihmiset pärjäävät itse jatkossa parhaiten, jos pystyvät antamaan anteeksi ja päästämään irti. En usko että sellainen kokemus monillekaan tulee tosta vaan helposti ja nopeasti, vaan taustalla on oma vakaa pyrkimys päästä irti vihasta ja katkeruudesta.
Haluatko käyttää
Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Kirjoita vastaus viestiin
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
Ratamo
Vast: Joitain ajatuksia heräsi
Juuri näin. Sama pätee mielestäni yhteiskunnallisella ja kansainvälisellä tasolla. Mediassa ja politiikassa pyörii arvotetaan positiivisesti erilaisissa uhriusnarratiiveissa roikkuminen. Mielestäni sellaiset identiteetit ruokkivat ja viljelevät lisää pahaa oloa, ja siksi on vastuutonta ja lyhytnäköistä propagoida niitä. On ymmärrettävää, että todellisen tai kuvitellun vääryyden kohteeksi joutunut ihminen voi olla vihainen tai katkera, mutta näissä tunteissa vellomiseen ei pitäisi kannustaa! Parhaimmillaan uhrinarratiivit ovat sukupolvia vanhoja ja nykyisten katkerien näkövinkkelistä siis vain tarinoita. Siksi niihin on myös vaikea ulkopuolelta vaikuttaa, koska ne perustuvat narratiiveihin, eivät nykytodellisuuteen.

Usein motiivina on vallan hankinta tai sitten asialla ovat harrastusluontoisesti ulkopuoliset ihmiset, joita asia ei suoraan koske mutta joilla on halu osallistua johonkin oikeuden toteutumisen narratiiviin. Käytännössä on mielestäni moneen kertaan nähty, miten nälkä kasvaa syödessä ja kroonistuneeseen kollektiiviseen katkeruuden tunteeseen ei pure mikään sovittelu, koska aina jää joku tyytymätön. Viime kädessä kyse on siitä, että kukaan ei voi ulkopuolelta pakottaa toista luopumaan katkeruudesta tai antamaan anteeksi, vaan sen on tultava henkilöstä itsestään.

En usko, että esim. suomalaisten henkinen ja materiaalinen hyvinvointi olisi nykyistä parempi, jos olisimme sotien jälkeen jääneet katkerina ja vihaisina odottamaan, että NL rakentaa meille hyvitykseksi hyvinvointivaltion. Voidaan sanoa, ettei täällä sellaista optiota ollutkaan NL:n määräysvallan takia, mutta parempi silti näin, että itse se piti rakentaa. Kun asianosaisia alkaa olla enää aika vähän jäljellä, ei esim. Karjalan palauttamisen aggressiivinen vaatiminen tunnu mielekkäältä.
Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
Tilapäinen
Vast:Tyypillistä yksilöpsyko(pato)logiaa
Lehtiartikkelissa kerrotaan pääasiassa ihmisten kateudesta, mikä perustuu vertailuun, huonommuuden tunteeseen ja häpeään. Ratamo sanoo, että yhteiskuntaa ei ole ja määrittelee sen ihmisten teoiksi. Oli miten oli,, jos on yksi muista erillinen ihminen, ei hän voi vertailla itseään muihin saatikka kadehtia.

Mutta kun on yhteisö tai yhteiskunta, missä menestyminen ja hyvinvointi vielä perustuu vertailuun ja kilapiluun, niin vääjäämättä siinä on yksi kateuden ja huonommuuden tunnetta lissäävä tekijä. En väitä, ettei psykoterapia voi auttaa yksilöä, mutta uskallan kysyä milloin psykoammattilaset alkavat osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun vai riittääkö heille, että heillä on maksavia asiakkaita.

Eilen ajoi jäleen ison Audn mieskuskii pitkän jonon ohi hurjaa vauhtia 50 km/h rajoitusalueella. Sellaisia jotkut kadehtivat. Minusta tuollaisen kuljettajan pitäisi tuntea moraalista huonommuden tunnetta ja ylemmyyden sijaan alemmuuden tunnetta, , ja kun sellainen vain toistuu, niin hänet vois laittaan pakkohoitoon, jonka tavoitteena moraalisesti kypsempi ja sosiaalisempi persoonallisuus
Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
Angus
Vast: Joitain ajatuksia heräsi
Kyllähän Lindstedtin ajatuksissa ideaa on. Kateutta ilmennee sitä enemmän, mitä epätasaisemmin kaikki hyvä jakautuu, isommassa tai pienemmässä yhteisössä. Oletan kuitenkin, että kateuden määrä ei täsmälleen korreloi epätasa-arvoisuuden määrään. Voisi siis periaatteessa olla olemassa yhteisö A, jossa esim. materiaalinen vauraus jakautuu kovin epätasaisesti, mutta jossa silti esiintyy suht vähän kateutta. Ja voisi olla olemassa yhteisö B, jossa olisi parempi taloudellinen tasa-arvoisuus, mutta jossa kateutta silti ilmenisi paljon.

Yhteiskunta luo pohjaa kateudelle myös rakentamalla meihin kilpailun ja menestymisen pakkoa pienestä asti. Tosin läheisimpämmekin voivat niin tehdä. Yksilön oma persoonallisuus, osin perimään ja hormonitoimintaan perustuva eli vaikutuksista melko vapaa, vaikuttaa myös monella tavalla.

Ihan perimmältään on kyse myös esim. omistamisesta yleensäkin sekä menestymisen määrittämisestä, koska varallisuus ja menestys lienevät eniten kadehditut pääomat. Imagine no posession - I wonder if you can! Mutta aikanaan ihminen on kierrellyt savannilla omistaen tuskin mitään. Menestyskin on aikanaan ollut primus inter pares -tyyppistä: jossain asiassa aidosti paras tyyppi on saanut hyväksyntää, vastuuta ja myös kunniaa - siinä asiassa. Kuvittelisin, että tuolloin kateutta on ollut hyvin vähän, ja sekin luonteeltaan ohimenevää.

Hyvin syvien asioiden äärellä ollaan. En usko, että koko kudelmasta voi erottaa yksilöä ja yhteisöä. Ne ovat niin monimutkaisesti sidoksissa toisiinsa, että en panisi kateutta sen enempää yksin yksilön kuin yksin yhteiskunnankaan asiaksi.
Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
Vastaa
Jannis_H
Lääke löytyy
Kun kateus pääsee pahaksi, perustetaan jokin puolue mikä hoitaa "rikkaiden" taskujen tyhjennyksen, New dealin.
Äänisaalis on varma koska kateellisia riittää.
Haluatko käyttää
Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Kirjoita vastaus viestiin
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
Vastaa
Tilapäinen
Tyypillistä yksiölpsyko(pato)logiaa
Taas saatiin yhteiskunnallisista valtasuhteista ja, asemasta ja rakentesita pitkälti kumpuva ilmiöleimatuksi yksilön haitalliseksi ominaisuudeksi ja otettiin vielä uskontokin tueksi

Milloinkahan psykoammattien harjoittajille aletaa antaa yhteiskunnallista ja sosiologista koulutusta?

Haluatko käyttää
Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Kirjoita vastaus viestiin
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
Ratamo
Vast: Tyypillistä yksiölpsyko(pato)logiaa
Tämä ei pidä mielestäni ollenkaan paikkaansa. Yksilö on olemassa ennen yhteiskuntaa, ja yksilön tilanne, toiminta ja toiveet selittävät sen miksi yhteiskunta on sellainen kuin se on, ei toisin päin. ”Rakenteet” ovat ajattelua helpottavia abstraktioita, mutta yhteiskuntaa ei ole tosiasiassa olemassa, vaan kaikki mitä ”yhteiskunta” tekee on tosiasiassa jonkun ihmisen tekemää.

Ei toki oli niin, että yhteiskunnallisilla oloilla ei olisi mitään merkitystä mihinkään, mutta totta ei ole myöskään se, että ihminen olisi sellainen tabula rasa, jonka täydellisellä yhteiskunnallisella määräysvallalla varustettu ”hyväntahtoinen” diktaattori voisi muokata millaiseksi hyvänsä. Tällaisten ideoiden implementointi käytännössä johtaa itänaapuristakin tuttuihin ihmisvihamielisiin yhteiskunnallisiin kokeisiin. Niissä utopiaa ei rakennetakaan todellisille ihmisille, vaan jollekin idealisoidulle guevaralaiselle uudelle ihmiselle, jota ei ole eikä voikaan olla olemassa. Ja kun tämä projekti epäonnistuu, vika ei ole diktaattorin ideoiden soveltumattomuudessa ihmisten käyttöön, vaan siinä, että nämä vanhat ihmiset eivät taantumuksellisuudessaan ole ymmärtäneet diktaattorin suurenmoisuutta.
Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
Lisää