Uuden revontulimuodon ensihavainnon tehnyt turkulainen tähtiharrastaja palkittiin Stella Arctilla
– Lokakuun 7. päivä oli odotettavissa revontulia, muistelee turkulainen tähtiharrastaja Mikko Peussa iltaa, joka sysäsi liikkeelle dyynien tunnistamiseen johtaneen tapahtumasarjan.
Vuonna 2015 Peussa havaitsi taivaalla outoja vaakaraitoja.
– Ensihavainto parvekkeeltani osoitti, että näytelmä näytti varsin erikoiselta. Revontulikaaren painopiste oli huomattavasti enemmän lännen suunnalla kuin yleensä, ja vihreässä harsossa näkyi paljain silminkin erikoisia vaakaraitoja. Sen enempää miettimättä lähdin saman tien asuntoni lähistölle Turun Ruissaloon, josta aloin välittömästi kuvata näitä erikoisia revontulia.
Peussa latasi kuvat ensimmäisenä Ursan Taivaanvahti-havaintopalveluun ja kertoi erikoisesta ilmiöstä muille.
– Siitä alkoi mielenkiintoinen keskustelu havainnon kommenteissa.
– Keskustelu lainemaisen ilmiön ympärillä oli ihmettelevää, innokasta ja kiivasta, muistelee kyseisen illan erikoiset revontulet myös kuvannut lietolainen Matti Helin.
– Ajatuksia lenteli ja jonkinlaista hypoteesiakin ilmiön synnylle pilkahti, mutta kun viikot kuluivat, alkoi kiinnostus ilmiön ympärillä hälvetä. Vuosien mittaan ilmiö näyttäytyi aika ajoin, mutta selitystä, sijaintia tai mitään muutakaan sille ei vieläkään ollut löydetty.
Mikko Peussa unohti havaintoillan unohti moneksi vuodeksi. Vasta jälkeenpäin hän kuuli, että havaintoilta osoittautui varsin tärkeäksi.
Syrjään jääneisiin havaintoihin tartuttiin uusiksi vasta, kun Helsingin yliopiston laskennallisen avaruusfysiikan professori Minna Palmrothin ryhtyi suunnittelemaan kirjaa revontulista. Revontulibongarin opas julkaistiin vuonna 2018. Kirjan kuvitukseen oli pyydetty apua harrastajilta, ja oudot revontulimuodot nousivat jälleen keskusteluun. Niille ei kuitenkaan löytynyt sopivaa kategoriaa, eikä ilmiöön ennätetty vieläkään perehtyä paremmin.
Vain muutama päivä kirjan julkaisun jälkeen ja tarkalleen kolme vuotta erikoisten revontulien ensihuomaamisen jälkeen taivas loimusi taas, kun erikoiset revontulet palasivat hetkeksi taivaalle. Matti Helin sai kuvattua arvoituksellisen revontulimuodon, ja vahvistus raidoista tuli myös Pirjo Koskelta Laitilasta ja Minna Gladilta Kuopion läheltä.
Sen jälkeen oudon ilmiön kimppuun käytiin kunnolla, ja Taivaanvahdin arkistoista kaivettiin kaikki vanhat havainnot. Tutkimuksen edetessä ilmiö löytyi myös Suomen ulkopuolella aiemmin otetuista kuvista.
Pitkässä tieteellisessä selvitystyössä hyödynnettiin Kosken ja Gladin havaintoja, joiden perusteella ilmiölle saatiin laskettua korkeus. Tieteellinen artikkeli täysin uudesta revontulimuodosta julkaistiin Palmrothin johdolla vuoden 2020 alussa. Se ja tavoitti Helsingin yliopiston mediaseurannan mukaan yli 2,5 miljardia ihmistä eri tiedotusvälineissä ympäri maailmaa. Idea ilmiön dyynit-nimestä tuli Koskelta.
Tutkimuksen tuloksena tunnistettiin täysin uusi revontulimuoto. Tämän lisäksi tutkimus auttaa ymmärtämään paremmin ilmakehän yläosia. Revontulidyynit osattiin yhdistää harvinaiseen mesosfäärin niin kutsuttuun vuoksiaaltoon. Dyynit tarjoavatkin tutkijoille uuden kanavan tutkia tätä vuoksiaaltoa.
– Tuntuu hurjan hienolta ja ennen kaikkea etuoikeutetulta, edelleen. On ollut käsittämätön kunnia päästä tällaiseen mukaan. Työryhmämme saavutus oli kyllä joukkuepeliä parhaimmillaan. Samalla syntyi elinikäisiä ystävyyssuhteita, sanoo Pirjo Koski.
Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry myönsi usealle tähtiharrastajalle Stella Arcti -palkinnon uuden revontulimuodon löytämisestä. Mikko Peussan lisäksi palkittiin Minna Glad, Matti Helin ja Pirjo Koski. Ursa palkitsi myös kouvolalaisen Timo Loikalan merkittävästä harrastustoiminnasta ja tähtitieteen yleistajuistamisesta.
Ursan merkittävintä tähtiharrastuksesta myönnettävää tunnustusta, Stella Arcti -palkintoa, on jaettu vuodesta 1988 lähtien. Palkinto myönnetään kansainvälisellä tasolla merkittävistä tähtitieteellisistä havainnoista tai poikkeuksellisen asioituneesta tähtiharrastuksesta. Palkinnot jaettiin tänään lauantaina.
Lue lisää: Punainen revontulitaivas on harvinaisuus, jossa piilee vaara – Mutta pitävätkö tulet ääntä?
