Yhä useampi julkisen sektorin sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakasmaksuista peritään ulosoton kautta. Yhdeksän viime vuoden aikana ulosottoon vireille tulleiden tapausten määrä on lähes kaksinkertaistunut.

Ulosoton kautta peritään eniten sairaala- ja laitoshoitomaksuja ja terveyskeskusmaksuja.

– Asiakaspalvelumaksumme ovat korkeita ja ne kasaantuvat niille, joiden taloudellinen tilanne on muutenkin heikko. Viime vuosikymmenenä maksuja on korotettu poliittisilla päätöksillä, sosiaali- ja terveysjärjestöjen kattojärjestön Sosten edunvalvontapäällikkö Anne Perälahti sanoo.

Ulosoton asiamäärien kasvusta on kirjoittanut aiemmin myös Lapin Kansa.

Suomessa käynti terveyskeskuslääkärillä tai erikoissairaanhoidossa on pohjoismaisittain kallista. Esimerkiksi asiakasmaksuista kertyvä maksukatto on Suomessa 683 euroa ja Ruotsissa 120 euroa. Molemmat summat kattavat sairaanhoidon perus- ja erikoistason palveluita.

Tanskassa suurin osa kansalaisista ei maksa mitään käydessään julkisen puolen yleis- tai erikoislääkärin vastaanotolla. Norjassa taas sairaalahoito on kansalaiselle maksutonta, mutta yleislääkärikäynnistä peritään pieni maksu.

– Kansainvälinen vertailu on vaikeaa, koska vertailukelpoista tilastotietoa on vähän ja mailla on erilaiset järjestelmät. Voi kuitenkin sanoa, että suomalaiset maksavat terveyspalveluistaan yleisellä tasolla enemmän kuin muut pohjoismaalaiset, sanoo tutkimuspäällikkö Jussi Tervola Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL).

Vuosina 2015–2016 terveydenhuollon asiakasmaksuja korotettiin 40 prosenttia. Samaan aikaan korotettiin matkojen ja lääkkeiden omavastuuosuuksia. Lääkkeiden omavastuuosuus on 577 euroa ja matkojen 300 euroa.

– Kun laskelmiin ottaa mukaan vielä asiakasmaksukaton, omavastuuosuus on kaikkiaan 1 560 euroa. Jos tätä summaa vertaa 835 euron takuueläkettä saavan ihmisen tilanteeseen, kyllä siinä joutuu miettimään, millä laskunsa saa maksettua, Anne Perälahti sanoo.

Asiakasmaksuista säädetään asiakasmaksulailla, jota parhaillaan uudistetaan. Mikäli eduskunta hyväksyy lakiehdotuksen, maksuttomien palveluiden tarjonta laajenee ja asiakasmaksuja kohtuullistetaan.

– Lakiehdotukseen sisältyvät muutokset ovat tärkeitä paikkauksia nykytilanteeseen, mutta kaikkia ongelmia ne eivät ratkaise, Perälahti toteaa.

THL:n selvityksestä käy ilmi, että yli 70 prosenttia suomalaista asuu kunnissa tai kaupungeissa, joissa terveyskeskuslääkärin vastaanottokäynnistä peritään suurin mahdollinen asiakasmaksu eli 20,60 euroa per käynti.

Ainoastaan Helsingin asukkaille terveyskeskuslääkärin vastaanotto on maksuton.

– Edellisen hallituskauden aikana keskusteltiin siitä, että asiakasmaksun periminen osoittaa arvostusta palvelulle. Lisäksi monet perustelevat maksua sillä, että se vähentää turhia lääkärikäyntejä. Tämä on aivan järjetön väite, sillä jo järjestelmä itsessään karsii niitä, Perälahti sanoo.

Perälahti kritisoi myös sitä, etteivät poliittiset päättäjät osaa arvioida maksuttomien terveyskeskuslääkärikäyntien vaikutusta pitkällä aikavälillä.

Sairaanhoitopiireissä maksuvaikeudet tunnetaan, vaikka kokonaistuloista ne ovat hyvin pieni osuus.

Esimeriksi Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä asiakkaiden maksuongelmat aiheuttavat vuosittain noin 500 000–900 000 euron luottotappiot. Se on alle prosentin verran koko sairaanhoitopiirin yli 670 miljoonan euron vuosituloista.

– Asiakasmaksujen nosto ei olisi hyvä asia, koska se vaikuttaisi eniten pienituloisiin ja paljon palveluita käyttäviin. Lisäksi korotus voisi nostaa kynnystä hakeutua palveluiden piiriin, sairaanhoitopiirin johtaja Ilkka Luoma sanoo.

Sairaanhoitopiirin talousjohtaja Jarkko Raatikainen sanoo, että maksuongelmissa kannattaa ottaa yhteyttä suoraan sairaalaan, sillä sairaalamaksuista voidaan tehdä henkilökohtainen maksusuunnitelma.

– Sairaalamaksut eivät raukea, mutta laskun voi maksaa osissa, vaikka 20 euroa kuukaudessa, Raatikainen sanoo.

Terveydenhuollon tasamaksuihin voi saada Kelan myöntämää perustoimeentulotukea. Joissakin tilanteissa kunta voi myös myöntää täydentävää tai ehkäisevää toimeentulotukea. Lain mukaan ennen toimeentulotuen myöntämistä kunnan tulisi arvioida onko maksua alennettava tai jätettävä se perimättä.

Perälahti sanoo, että ihmisten ohjaaminen toimeentulotukiluukulle on ongelmallista. Toimeentulotuen myöntämiselle on omat perusteensa eikä "sitä niin vain saada".

– Olisi parempi, jos maksuttomien palveluiden määrää lisättäisiin, jolloin ihmiset saisivat myös tarpeenmukaiset, laissa taatut hoidot.